Tämä kestää sen aikaa, kun kestää. Ihana kesä alkoi vihdoin, mutta sadepilvet ympäröi mun päätä. Jossain vaiheessa tämä kaikki varmaan purkautuu. Missä ja milloin, sen minä toivottavasti päätän. Ehkä vuodan pikkuhiljaa takaisin itsekseni.
Onko jokaiselle varattu tietty määrä sydänsuruja? Onkohan tämä minun kiintiöni, joka nyt täyttyy? Kaikesta hurjasta varovaisuudesta huolimatta. Oli niin tai näin, olen edelleen optimisti elämän suhteen. Olen mieluummin sydämen paikkaaja kuin särkijä. Tosin se taitaa olla liian iso tehtävä yhdelle pienelle. Tahdon kuitenkin tehdä hyvää toiselle, en pahaa. Kaikesta huolimatta.
Onko jokaiselle varattu tietty määrä sydänsuruja? Onkohan tämä minun kiintiöni, joka nyt täyttyy? Kaikesta hurjasta varovaisuudesta huolimatta. Oli niin tai näin, olen edelleen optimisti elämän suhteen. Olen mieluummin sydämen paikkaaja kuin särkijä. Tosin se taitaa olla liian iso tehtävä yhdelle pienelle. Tahdon kuitenkin tehdä hyvää toiselle, en pahaa. Kaikesta huolimatta.
1 kommentti:
rikkinäisyydessä on jotain kaunista ja niin riisuvaa. se sattuu ja tuntuu hyvälle samaan aikaan. on varma ainakin siitä että on elossa. vaikka kokoajan tuntuu että tulee läpi. sydänsurujen mysteeri on yhä ratkaisematta ehkä juuri siksi. mene ja tiedä. olet ihana.
Lähetä kommentti