pakollisen välttelyä

On se kumma mihin kaikkeen sitä yhtäkkiä saa inspiraation, kun pöydällä odottaa avaamattomat kirjat ja päässä jyskyttää lopputyön deadline. Olen yllättänyt itseni vaihtamista kodissani järjestystä, käymällä arkistoimattomat paperit läpi, soittamalla ne puhelut, joita en aiemmin ole saanut soitettua ja vaikka mitä muuta. Edessä on viisi viikkoa tiivistahtista työskentelyä, mikäli mielii lopputyön palauttaa tänä kevääna ja kahdeksan mikäli tähtää tutkinnon loppuun saattamiseen. Tämä vaatii pitkäjänteisyyttä, peppulihaksia, päättäväisyyttä ja priorisointia. Kaikissa näissä olen aikas huono.

täällä taas

Ei näy myräkkää tai tuiskua, mutta tänä talvena runsaasti lumipyryjä ja kuuroja. Joka vuosi tämä pimeys jaksaa yllättää pohjolassa asuvan. Nyt on tarpeen ympäröidä itsensä valolla ja lämmöllä aina kun siihen on mahdollisuus.

Blogi on ollut hyllyllä kaksi vuotta. Tuntuu, että näistä edellisistä tunnelmista on vain hetki aikaa. Silti tämä kaksi vuotta on ollut elämässäni varsin mullistava; olen täyttänyt 30 ja tunnen itseni välillä vanhaksi, tai ainakin kovin, kovin aikuiseksi. Olen löytänyt rakkauden ja oppinut rakkautta. Olen irtisanonut itseni ensimmäisestä vakituisesta työsuhteestani ja ryhtynyt yrittämään kahden loistavan kollegan kanssa. Olen ollut kaukosuhteessa, saanut hänet Suomeen ja palannut kaukosuhteeseen jälleen. Kahteen vuoteen on mahtunut myös ystävyyden päättyminen, kaksi kummipoikaa, veljen avioero ja monta ikimuistoista matkaa.

Ei ole enää myräkkää, eikä muitakaan synkkiä ilmanaloja. Väliaikaista tai ei, niin ihanaa!

Ylä- ja alamäkiä

Uusi vuosi on ollut ylä- ja alamäkeä. Veljeni kanssa käytiin tänään valottava keskustelu siitä, kuinka tunneihmiset ovat helposti masentuvia ja alakuloisia. Velikulta on opetellut elämäntapaa, jolloin hän ei sallikaan tunteiden päättää siitä millainen ihminen hän on, kuinka hän käyttäytyy muita kohtaan ja millaisia päätöksiä elämässään tekee. Kuulema opettelua, mutta myös toimii. Viisas mies.

Mun on vaikeaa välillä erottaa enää olennaista, kun epävarmuus on musta aukko, joka imee kaikki mun järkevät ajatukset sisäänsä. Jäljellä jää pimeä epätoivo ja pelko. Tässä kun kolmeenkymmeneen on matkaa about 360 päivää voisi opetella sitä, kuinka minä itse hallitsen elämääni, tunteitani ja arkeani. Etten antaisi sitoutumispelkoni, arki-inhotukseni, suuren suuret odotukseni ja äkkipikaisuuteni määrittää mun toimintaa 24/7.

Lopuksi sulle, joka luet tätä, mutta et tunne mua, niin haluan todeta, että tästä angstista huolimatta oon ihan hyvä tyyppi. Oikeesti. :D

vanha pakettiin, kohti uutta

Kiitos kuluneesta vuodesta niille, joille kiitos kuuluu!
Ihmissuhteistahan tämä elo rakentuu. Kiitos kestämisestä.

Ulkona räiskyy jo raketit taivaalla ja minua odotetaan.
Tämä on elämää ja uuden alku, se tuntuu hyvältä!

pipareita ja ihmettelyä

Elämä on merkillistä. Sitä luulee, et tajuaa mistä hommassa on kyse. Sit sitä taas tajuu, ettei ole mitään aavistustakaan. Eikä tätä juttua hallitse, vaan sillä on omat lainalaisuudet ja outoutensa, joita ei kukaan voi ennakoida.

On joulu. On aika hidastaa, katsoa ympärilleen, olla kiitollinen. Sitä siis mitä olen harjoitellut jo pitkään: hetkessä elämistä, nauttia lapsenomaisesti tietämättömyydestäni. Nurkan takana on suuri mysteeri, niin sen kuuluu olla. Tulevaisuus on siellä, minä olen tässä, toivottavasti läsnä niille, jotka tielleni sattuvat, jotka elämääni olen saanut, edes hetkeksi.

hemmotteluloma

Tämä on suomenkielinen blogi, mutta tulkki tietää, että välillä on perusteltua jättää kääntämättä. Olennainen välittyy kuitenkin.

Menu a la Broder Ville o Kusin Anna
Poimitut parhaat

Torstai
Glögiä ja julmustia
Pipareita ja homejuustoa

Perjantai
Aamulatte
Bakad potatis med skagenröra
Äyriäisiä ja hyvää valkoviiniä.
Jälkiruuaksi Bailey´s.

Lauantai
Aamulatte
Fikat veljentytön koripallomatsissa
Ruotsalainen joulupöytä
Saffrangifflar med julmust

Sunnuntai
Hjortron-yogurt
Kanaa intialaisittain riisin kera
Dumle-kakor, Frödinge ostkaka o julmust

Voisi sanoa, että ruotsiherkkujen (ja muittenkin herkkujen) vaje on jo paremmalla tolalla tämän reissun jälkeen. Kaunis kiitos!