lokkiepisodi

Lomaviikko on sujunut kivasti, -ja nopeasti. Se oli ehkä arvattavissa. Suunnitelmitta eläminen lomalla on viisautta ja kerrankin onnistuin siinä. Ehkäpä siitä syystä, että tää oli vain viikon pätkä. Sellainen on helppo jättää auki.

Eilen olin ystäväni E:n luona illan ja kun muut jatkoivat kaupungille, minä suunnistin kohti kotia. Sateen jälkeinen Helsingin yö on ihana ja kävelin ratikkapysäkiltä kiertotietä kotiin. Kun pääsin sisäpihalleni, kuulin lokkien kirkunaa ja kokonainen lauma hyökkäsi kimppuuni. Yritin toistamiseen porttikäytävään, mutta en päässyt lokkien ohi, koska ne vartioi kuollutta lintua aivan oveni vieressä. Ei muuta kuin takaisin kadulle ja ongelmaa ratkaisemaan. Mielessä kävi jo hotelliyö, kun ystävät Töölöstä olivat lähteneet lomailemaan muualle. Lopulta onneksi päivystävä talonmies vastasi puhelimeen ja tuli päästämään minut rappukäytävään hätyyttäen lintuja pois. Neito pulassa tarvitsi apua. No aivan sama, pääasia, että pääsin kotiin. Kelle oikeesti käy tällä tavalla?!? Kyllä maistu unet omassa sängyssä makeilta. Näin kuitenkin unta aggressiivisista lokeista. Mikä niitä vaivaa!?! Taidan hankkia serkkuni ohjeiden mukaisesti itselleni turvaksi ritsan.